Veljeni yrittää jälleen saada minua vuosissa kiinni ja tänä vuonna pääsee jo tasoihin. ;) Viime vuoden synttäripommi saa jatkoksi tällaisen rocki-aiheisen kakun. Veljeni on puhunut monta monituista kertaa eräästä bändistä nimeltään Hardcore supestar, josta idea tähän kakkuun lähti.

Kakku on pieni, jossa on vain 3 munan suklainen sienikakkupohja. Väliin tein Kinuskikissa manteli-nougat täytteen ja pakastevadelmia. Olihan muuten hyvän makuinen täyte suklaapohjan väliin. Herkkua! :)

Kakku sai pinnalleen valkoista marsipaania sekä mustasta sokerimassasta ja marsipaanista sekoitetun "kaulurin". Tekstin luonnostelin ensin paperille ja leikkelin kirjaimet mattoveitsellä pois. Töpöttelin tekstin sekä tähden mustalla pastavärillä sientä apuna käytteän sapluunan läpi. Vähän pehmeyttä halusin kakkuun lumihiutaleilla..tai no oikeastaan halusin vain laittaa niitä johonkin ettei niiden tekeminen muutama viikko sitten mennyt aivan hukkaan. Ihan hyvinhän ne tuohon istuvat. :)

Onnea JP:lle!!!! :)

Hyvää myöhäistä ystävänpäivää kaikille!!

Oli aivan ihana pitkästä aikaa päästä muovaamaan marsipaania ja tupsuttelemaan helmiäistomuväreillä. Pienetkin asiat riittävät tuomaan onnen tunteen. :) Tämä kakun vein työkavereille ja aamukahvittelijat vaikuttivat kovin tyytyväisiltä.

Kakussa on 5 munan sienikakkupohja jonka kostutukseen käytin vaniljasokerilla maustettua maitoa. Välissä on sipaisua marjasosepilttiä sekä kuohukerman (4 dl) ja mascarponejuuston (1 prk) sekoitusta, joka on makeutettu ripauksella tomusokeria sekä valmista kinuskikastiketta. Seokseen lisäsin vielä n. 4 liivatelehteä ja asettelin täytteen päälle 200 g pakastevadelmia.

Kakku on kuorrutettu valkoisella marsipaanilla jonka alle levitin kuohukermaa. Koristeet ovat marsipaanin sekä sokerimassan sekoitusta, joita olen värjännyt tomuväreillä.

Itse olen tyytyväinen lopputulokseen varsinkin puolen vuoden tauon jälkeen. Näppituntuma ei ole näemmä hävinnyt minnekään. :) Muutenkin tykkään tehdä ystävänpäiväkakkuja, koska niistä saa tehdä luvan kanssa romanttisia. :) Kakkuilukevät on siis avattu ja pian on tulossa lisää kakkuja. :)

Nyt on aika vihdoin herätellä (taas) hiljaiseloa elänyt blogini henkiin. Normaaliin arkeen kotona olen ehtinyt opetella vajaa pari kuukautta ameriikan reissun jälkeen. Normaali arki rullaa jo suhteellisen sujuvasti ja harrastukset löytävät taas oman aikansa. Kakkuilua ei ole tullutkaan harrastettua puoleen vuoteen, joten nyt alkaa taas ideoita pullahtelemaan mieleen vähän väliä. :)

Yksi ikuisuus-projekti on tullut myös päätökseensä ja sain vihdoin maisterin-paperini takataskuun ja täydellä höyryllä tehdään jo jatko-opintoja. Valmistumista ei tosin olla juhlittu millään tavalla virallisesti ja jossain vaiheessa olisi tarkoitus perheen kesken (kunhan kaikki ovat paikan päällä) kahvitella oikein kunnolla ja silloin on luvassa sitten sitä valmistujaiskakkua. Tässä on muutama muukin projekti tiedossa, joten eiköhän tänne blogiin tässä pitkin kevättä putkahtele päivityksiä.

Tämän juustokakun tein joskus tammikuun alussa työpaikalle, mutta valitettavasti en ole taaskaan laittanut ylös mitä kakku on syönyt. Pohja on tavallinen keksi-voi-seos ja sisimpänä kakussa on vaniljainen täyte, johon olen sekoittanut soseutettuja pakastemansikoita. Ulompana on suklainen kerros, jossa on sekä tummaa että maitosuklaata. Joukkoon olen rouhinut noita kuvassa näkyviä amerikan tuliaisia eli Hershey's Kiss- piparminttusuklaita. 

Kakusta tuli hyvää vaikka omasta mielestäni piparmintturouhetta olisi saanut olla ehkä hitusen enemmän. Nuo karamellit ovat aivan mahdottoman hyviä. Ovat ilmeisesti kausituote, joita saa vain joulun aikaan. Nam nam, mitä herkkua. :)

Aika kuluu hurjaa vauhtia ja minun ameriikan seikkauiluja on jäljellä enään kaksi viikkoa. Valitettavasti työt eivät hupene aivan yhtä tappavaa tahtia kuin päivät ja kiire ja paniikki vain kasvavat. Leipomisetkin jäivät aika vähille, mutta toisaalta työporukkani täällä on niin pieni, ettei me ihan hirveitä oltais jaksettu syödäkään ja onpahan sitten tilaa jouluherkuillekin.

Eilen oli kiitospäivä eli thanksgiving day ja minut oli myös kutsuttu muutaman perheen pariin illalliselle. Valitettavasti en saanut aikaiseksi ottaa kuvia illallis tarjonnasta, mutta koitan kuvailla pöydän antimia niin hyvin kuin osaan, sillä ainakin minulle ainoa asia joka tuli mieleeni kiitospäivästä on täytetty kalkkuna. Söimme ihanan tunnelmallisesti ulkona pitkässä pöydässä, joka oli valaistu kynttilöin. Kyllä, on marraskuun loppu ja me söimme ulkosalla, pimeässä. Ihanaa. :) Minun tekemieni alkupalojen jälkeen siirryimme pääruokaan, johon kuului kalkkunaa ja sen täytettä, perunamuussia, uunissa haudutettua bataattia, ratatouillea, vihreitä papuja ja paprikaa, lihapiirakkaa, karpalokastiketta ja ja..varmasti unohdin jotain, mutta monenlaista oli siis tarjolla. Jälkiruoaksi saimme maistella omenapiirakkaa, kurpitapiirakkaa ja kurpitsa-juustokakkua. Kun kaikkea oli maistellut, ei takuulla jäänyt mahaan tyhjää koloa. Mahtava illallinen ja mahtavat puitteet. :) Ilta jatkui vielä viiniä siemaillen nuotion äärellä istuen ja tarinoiden. Illalla kotiin pääsi väsynyt mutta onnellinen ja enne kaikkea hyvin syönyt tyttö. :) Hieno kokemus.

Mutta laitan tähän pari kuvaa niistä alkupaloista, jotka minä tein. Tein hyvin yksinkertaisia tarjottavia, mutta kaikki tuntuivat niistä tykkäävän. En laita sen tarkempia ainesmääriä, koska en viitsi alkaa muuttelemaan yksiköitä ja aineksia voi kukin sekoitella mielensä mukaan.

Kuvan taustalla näkyvät kalkkuna-tortilla-rullat, joissa on siis vehnätortillan välissä ruohosipulituorejuustoa, savustettua kalkkunanleikkelettä sekä paprikaa. Käärin tiukalle rullalle ja annoin vetäytyä yön yli jääkaapissa ennen kuin leikkelin suupaloiksi.

Noissa mini-sandwicheissä on täytteenä tuorejuustoseos, johon lisäsin pepperoni-makkaraa, tuoretta tomaattia sekä rucolaa. Jälleen annoin leipien veteytyä ja maustua jääkaapissa yön yli ennen kuin leikkelin ne pieniksi suupalaleiviksi.

Helppoa ja nopeaa ja tietysti hyvää. :)

Viime viikonloppuna hyvä ystäväni tuli luokseni Tucsoniin kyläilemään ja teimme ihan keskenämme mahtavan automatkan Las Vegasin kautta Grand Canyoneille. Matkan varrella vierailimme vielä Zionin luonnonpuistossa sekä Bryce Canyonissa. Aivan mahtavia paikkoja kaikki. Jos joku suunnittelee matkaa Yhdysvaltoihin, niin voin kyllä lämpimästi suositella noita kohteita. Muutenkin autoileminen oli todella helppoa ja tiet pääsääntöisesti todella hyvässä kunnossa ja molempiin suuntiin kaksi kaistaisia. Huikea kokemus!

Leivoin meille aamupalaksi tuoreita sconsseja reseptillä, jonka kirjoitin ylös joltakin amerikkalaiselta nettisivulta. Näistä tuli todella hyviä. Pehmeitä ja maukkaita. Aamupalalta jääneet sconssit pakkasimme matkaevääksi mukaan ja ne maistuivat hyviltä vielä muutamankin päivän jälkeen. Näistä saa kyllä helposti ja nopeasti tarjottavaa iltatee-vieraille tai sunnuntain aamupalalle. Reseptiä voi myös varioida jonkin verran. Minä laitoin rusinoiden sijasta kuivattuja karpaloita ja voi että olivat hyviä.

Isoäiti Johnsonin Sconssit

2,4 dl  kermaviiliä

1 tl  ruokasoodaa

9,5 dl  vehnäjauhoja

2,4 dl  sokeria

2 tl  leivinjauhetta

1 tl  suolaa

226 g  voita (minä pehmensin voin mikrossa)

1  muna

2 dl  kuivattuja karpaloita

Sekoita pienessä kulhossa keskenään kermaviili sekä sooda. Nosta sivuun odottamaan. Suuremmassa kulhossa sekoita keskenään jauhot, sokeri, leivinjauhot sekä suola. Sekoita joukkoon voi, kermaviiliseos sekä muna. Sekoita vain sen verran, että ainekset ovat sekaisin. Sekoita joukkoon karpalot.

Leivo taikinasta jauhotetulla pöydällä pötkö ja jaa se 12 osaan (Minä otin taikinaa suoraan kulhosta jauhotetuilla käsillä ja pyörittelin soikeiksi leipäsiksi pellille leivinpaperin päälle). Paista sconsseja uunin keskitasolla 175 asteessa n. 12-15 min.

Tarjoile voin sekä hillon tai marmeladin kera. Maistuvat parhaimmalta tuoreeltaan lämpiminä. Herkullisia olivat ja teen varmasti uudestaankin.

Lopuksi vielä kuvamatkailua. :)

Pari viikkoa on vierähtänyt edellisestä postauksesta ja täällä yhä edelleen aurinkoa ja lämpöä piisaa. Onneksi sääennusteet lupaavat hieman viileämmän ilman saapuvan piakkoin. Se on ihan tervetullutta. Aavikon lämmössä ei oikein tajua tuota ajan kulua ja joulun lähestymistä, sillä tuntuu kuin olisin jämähtänyt kesäaikaan. Kyllä se kylmä totuus jossain vaiheessa iskee. :)

Sunnuntaina päätin pitkästä aikaa leipoa jotain suolaista, jota voisi ottaa töihin myös eväsrasiaan salaatin kera mukaan. Päädyin tekemään tällaista herkullista, suolaista piirakkaa, jonka ohjeeseen törmäsin aika päiviä sitten Open Cafen blogissa nimeltä Salamipiirakka. Olen tätä tehnyt kerran aikaisemminkin ja tykästyin kovasti piirakan vahvaan makuun. Tämä tekemäni pepperoni versio etenkin on voimakkaan makuinen, mutta voin vain kuvitella kuinka hyvältä se maistuisi illan istujaisissa boolin tai siiderin seurana. Voin kyllä lämpimästi suositella kokeilemaan tätä herkullista sekä nopeasti valmistuvaa piirakkaa.

Pohja:

150 g  voita tai margariinia

3 dl  vehnäjauhoja

2 rkl  kylmää vettä

Nypi voi jauhoihin ja lisää kylmä vesi. Sekoita nopeasti tasaiseksi. Painele pohja piirakkavuoan (24 cm) pohjalle ja reunoille.

Täyte:

3 dl  kermaa

2  munaa

4 dl  hienonnettua rucolaa

1 rasia kirsikkatomaatteja

100 pepperonia tai salamia

1 dl  juustoraastetta

1/2 tl  mustapippuria

Sekoita keskenään kerma ja munat. Lisää joukkoon muut täytteen ainekset pienittyinä. Kaada täyte pohjan päälle vuokaan. Minä ripottelin tässä vaiheessa täytteen päälle vielä toisen desin juustoraastetta. :) Paista piirakkaa 200 asteessa n. 30 min kunnes täyte on hyytynyt ja pinta on saanut vähän väriä.

Sitten vain herkuttelemaan. Minä ainakin tykkään kovasti. :)

Ai että, Tucsonissakin on ilma hiukkasen viilentynyt. Joinakin öinä lämpötila on laskenyt alle 10 asteen ja aamut ovat olleet raikkaita. Aurinko kuitenkin jaksaa aina nostaa päivälämpötilat 30 asteen tuntumaan, joten lämmöstä saa vielä nauttia, mutta ei ihan järkyttävistä hellelukemista kuitenkaan. :)

Tänä viikonloppunakin oli saatava leipoa jotain ja mielessä on jonkin aikaa pyörinyt banaani-pekaanipähkinämuffinssit, joita olen joskus nähnyt mm. Starbucks-coffeen vitriinissä. Muffinssiresepti muuttui kuitenkin leivonnaiseksi, joka on lähimpänä kuivakakku-kategoriaa vaikka paistoin sen sellaisessa kuvan taustalla näkyvässä brownie-vuoassa. Pekaaniähkinätkin muuttuivat saksanpähkinöiksi ja kakun päälle tein pähkinöistä toscakuorrutteen. Ei siis mistään kevyimmästä päästä tämä kakku. Kakun ohje muistuttaa hyvin paljon amerikkalaisissa blogeissa tehtäviä leivonnaisia joissa on usein jonkinlainen kuorrute. En muista mistä nappasin alkuperäisen ohjeen, joka oli banaasi-suklaakakulle. Minä kuitenkin tein siitä tälläisen pähkinäisen ja toscaisen version. Hyvää oli, vaikkakin pari palan jälkeen tuntee, että energiavarastot ovat tulleet hyvin tankatuiksi. :)

4 dl  vehnäjauhoja

1 1/2 dl  sokeria

1 tl  leivinjauhetta

1 tl  soodaa

1 tl  kanelia

1 tl  vaniljasokeria

1 tl  suolaa

150 g  voita

2 dl  maustamatonta jogurttia

2  munaa

3  banaania

n. 2 dl  rouhittua saksanpähkinää

Toscakuorrute:

150 g  voita

1 1/2 dl sokeria

1/2 dl  vehnäjauhoja

n. 180 g  saksanpähkinöitä rouheena

2 rkl  maitoa

Sekoita taikinaa varten kuivat aineet keskenään. Sulata voi ja muussaa banaanit esim. haarukalla. Sekoita banaaneiden joukkoon voi, munat sekä jogurtti ja sekoita hyvin sekaisin. Lisää joukkoon kuivat ainekset ja sekoittele puuhaarukalla käännellen. Lisää joukkoon pähkinärouhe, mutta vältä turhaa sekoittamista. Kaada taikina voidellulle tai leivinpaperilla vuoratulle vuoalle (n 20 x 20 cm) ja paista uunin alatasolla 200 asteessa n. 30 min.

Valmista kakun paistuessa tosca-kuorrute kiehauttamalla kaikki ainekset kattilassa. Levitä tosakuorrute kakun pinnalle ja jatka paistamista vielä n. 10 min.

Kakku on helppo tehdä ja itseasiassa ei ole mitenkään yltiö makea. Tosca-kuorrutetta suosittelen tekemään melkeinpä hieman vähemmän, sillä kakun päällä oli melkein jopa liiankin tuhti kerros kuorrutetta, vaikka se hyvältä maistuikin. Kuorrutteen määrä tosin riippuu kakun pinta-alasta, eli minkä kokoisessa vuoassa kakku on paistettu. Kakun kannattaa antaa rauhassa jäähtyä ennen tarjoilemista, jotta siistien palasten leikkaaminen onnistuisi paremmin. Maistui se kyllä hyvältä lämpimänäkin..:) En malttanut odottaa.

Aurinkoista sunnuntai-aamua vain kaikille. Täällä aavikolla olen tainnut todistaa vain yhden aamun, jolloin aurinko on noussut pilvien takana piilossa. Yksi kuukausi elämää rapakon takana on todistettu ja mikäs täällä on ollessa. :) Ainoa toiveeni on, että tuo lämpötila alkaisi laskea tuolta läheltä +40 astetta, sillä kaikki kulkeminen ja tekeminen ulkona päiväs aikaan on aika tuskastuttavaa. Tämä viikonloppu on ollut taas erityisen tuskastuttava, sillä kiertelevien ukonilmojen takia ilma on vielä hieman hiostava ja pelkkä istuminen saa ihon nihkeäksi.

Hiostavista ilmoista huolimatta päätin vihdoin pyöräyttää ensimmäiset leipomukseni ameriikoissa. Idea näihin muffinsseihin lähti aamupalasta. Ostin kaupasta honey puff-muroja ja söin niitä aamiaiseksi omenasiivujen kera. Super makeat murot sopivat kivasti yhteen kirpsakoiden omenoiden kanssa ja ajattelin kokeilla tätä yhdistelmää muffinsseissa. Minulla ei ole täällä käytettävissä sähkövatkainta, joten sovelsin reseptin pohjaksi myllyn parhaiden-sivulta bongaamaani perus-muffareiden ohjetta, jossa kaikki ainekset vain sekoitetaan keskenään. Lopputulokseen olen maun puolesta tyytyväinen ja muffinssien koostumus oli positiivinen yllätys. Nämä ovat oivia tarjottavia vaikka aamiaispöydässä, sillä ne valmistuvat hyvin nopeasti.

12 muffinssia

3 1/2 dl  vehnäjauhoja

1 dl  sokeria

3/4 dl  fariinisokeria

2 tl  leivinjauhetta

1 tl  kanelia

1 dl  maitoa

2  munaa

1 dl  sulatettua margariinia (n. 100 g)

1  omena raastettuna (n. 1 - 1 1/2 dl) (Lisää halutessasi hieman sitruunamehua)

1 1/2 - 2 dl  hunaja muroja

Raasta omena ja sulata margariini. Sekoita kaikki kuivat aineet muroja lukuun ottamatta kulhossa keskenään ja lisää muut aineet puuhaarukalla sekoittaen. Kääntele lopuksi murot taikinan joukkoon. Jaa taikina munffivuokiin tai muffinssipellin syvennyksiin. Paista muffinsseja 200 asteisen uunin keskitasolla 15 - 20 min.

Minä ripottelin muffinssien päälle ennen paistamista omena kuutioita, joita olin kuullottannut hetken paistinpannulla voin, fariinisokerin sekä kanelin kera. Ne maistuivat päällä kivasti, joten suosittelen kokeleimaan. Nämä olivat helppoja herkkuja.

Haudi vain kaikille ja raikasta syksyä. Pitkästä hiljaisuudesta huolimatta en ole suinkaan unohtanut koko blogitouhua, mutta sekava ja kiireinen kesä ja syksy ovat ottaneet veronsa. Olen minä jopa vähän leiponutkin, mutta leipomukset ovat jääneet taltioimatta syystä tai toisesta. Yksityiselämässä on myrksynnyt ja työrintamallakin on tapahtunut jännittäviä muutoksia, josta tämä kakku kertoo jo aika paljon. Olen tällä hetkellä nimittäin "komennuksella" Arizonassa, Tucsonissa ja takaisin kylmään pohjolaan olisi tarkoitus palata vasta joulukuun jo ollessa hyvällä mallilla. Nyt olen jo asettunut aloilleni tänne aavikolle ja saanut jonkinlaisesta punaisesta langasta taas kiinni. Eli aika palailla takaisin normaaliin elämään ja nauttimaan harrastuksistani ja olemisesta ja elämisestä. Kaikkien teidän leivontablogit ovat varmasti pullollaan kaikkea ihanaa ja herkullista, nitä olette kesän ja syksyn aikana loihtineet. Olen tässä jo hieman viritellyt mielessäni jotain reseptiä, jota voisin täällä kehitellä. Minun leipomisvarusteluni täällä on hieman rajallinen, mutta kyllä sitä jotain varmasti keksii. :)

Kiireisestä aikataulusta huolimatta vein työkavereille viimeisenä työpäivä ennen lähtöäni täytekakkua matkakohteen mukaisesti koristeltuna. Pakko myöntää ettei tuo kakun päällinen kovinkaan paljoa poikkea todellisuudesta. :)

Kakkupohjana on 6 munan sienikakkupohja ja kostukkeeksi käytin tuttuun tapaan vaniljasokerilla maustettua maitoa. Täytteena kakussa on samaa punaherukka-omarkerma täytettä kuin viime äitienpäivänä tarjoamassani kakussa. Tällä kertaa vain kävin keräilemässä marjat tuoreeltaan suoraan puskasta. Kakun päällä on osittain marsipaania ja osittain murskattuja keksejä. Kaktukset ovat marsipaanin ja sokerimassan sekoitusta ja kivet ovat suklaakuorrutteisia karamelleja.

Kakku sai todella paljon kiitosta maustaan, joten punaherukka ja omarkerma todella sopivat yhteen loistavasti. Seuraavan kerran tarjoilen kakkua saman kahvipöydän ääressä joululoman kunniaksi. :)

Eli amerikkalais tyylistä taikinakuoren sisällä olevaa omenaherkkua. Vanhemmillani on pieni omenapuu joka jaksaa joka vuosi antaa meidän perheelle riittävän omenasadon. Näistä omenoista teimme eräälle sunnuntai-illalliselle herkullisen jälkiruoan. Resepti on Pirkan sivuilta ja on todella helppo tehdä ja todella herkullinen.

Pohja:

4 dl  vehnäjauhoja

2 rkl  sokeria

150 g  voita

1/2 dl  kylmää vettä

Täyte:

1 kg  omenoita

1/2 dl  sitruunan mehua

1 1/2 dl  sokeria

1 1/2 rkl  vehnäjauhoja

1 1/2 tl  kanelia

1 tl  vaniljasokeria

25 g  voita

Sekoita sokeri jauhoihin ja nypi ne yhdessä voin kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Kääri taikina muovikelmuun ja anna odottaa jääkaapissa täytteen valmistumisen ajan.

Halutessasi kuori omenat (oman pikku omenoita ei kehdattu alkaa kuorimaan), kuutioi ja sekoita sitruunamehu kuutioiden joukkoon. Sekoita sokeri, vehnäjauhot, kaneli ja vaniljasokeri keskenään. Sekoita seos omenoiden joukkoon.

Jaa taikina kahtia ja kauli niistä pyöreät levyt. Pohjalevy saa olla hieman isompi. Nosta pohjalevy halkaisijaltaa n. 26 cm:n vuoan pohjalle. Kaada täyte vuokaan ja lisää muutama voinokare täytteen päälle. Nosta toinen taikinalevy kanneksi. Taita kansilevyn reuna pohjalevyn ja vuoan reunojen väliin, jotta reunasta tulee tasainen. Pistele piirakan pinta haarukalla ja paista 200 asteisen uunin alimmalla tasolla n. 35 min. Tarjoile haaleana vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kera.

Tämä oli kyllä todella herkullista piirakkaa. Nam! :)