Tällaisella kakulla juhlistimme äitiäni. :)


Kakkupohja on kolmen munan sienikakkupohja.   Kostutin pohjan vaniljamaidolla. Täytteeksi tein omenahyveen tapaisen keväisen täytteen. Näistä määristä pitäisi riittää halkaisijaltaan 24 senttisen kakun kahteen väliin.

1 kg  omenoita

2 dl  vettä

2 1/2 dl  sokeria

2 tl  vaniljasokeria

2 rkl  sitruunamehua

kanelitanko

Kiehauta kattilassa vesi, sokeri, vaniljasokeri, sitruunamehu sekä kanelitanko. Lisää liemeen kuoritut ja lohkotut omenat. Keittele miedolla lämmöllä välillä sekoitellen noin 10 minuuttia kunnes omenalohkot ovat pehmeitä, mutta eivät hajoa. Jäähdytä omenalohkot liemessään ja valuta hyvin siivilässä ennen kakun täyttöä. Minä jätin lohkot suhteellisen suuriksi, sillä halusin jättää mukavasti purutuntumaa. Levitä omenalohkot kakkupohjalle.

Rahkaseos:

2 1/2 dl  Flora vanillaa

250 g  maitorahkaa

n. 2-3 rkl vaniljakreemijauhetta

Vatkaa Flora vanilla pehmeäksi vaahdoksi ja sekoita siihen maitorahka sekä vaniljakreemijauhe. Levitä rahkaseosta omenalohkojen päälle.

Leivitin täytetyn kakun pinnalle sokerikreemin ja sen päälle laitoin vihreää Odensen valmiiksi kaulittua marsipaania, jota äitini toi minulle ruotsin puolelta. Pritsaukset on pikeeriä ja muut koristeet marsipaania, joita maalailin elintarvikeväreillä.

Kakku oli maultaan ihanan raikasta ja varmasti ne jotka pitävät omenahyveestä pitävät myös tästä. Kakun ulkonäkö ei ole ollenkaan sellainen kuin aluksi suunnittelin. Ensinnäkin marsipaanilevy oli liian pieni kakkuun verrattuna, eikä yltänyt ihan kokonaan piettämään kakun reunoja ja jäin siitä syystä myös noin ryppyiseksi reunasta. Jouduin siitä syystä peittämään alareunaa liimaamalla sinne pikeerillä lehtiä ja kukkia. Toisekseen kaupoista oli valkosuklaa lippunut ja päätin kokeilla sitten pikeeriä spritsaukseen, mutta se ei onnistunut sitten ollenkaan ja niistä tuli aika kauheat. :/ Koitin sitten peitellä rumimmat koukerot kukilla ja lehdillä. Kukat ja lehdet onnistuivat mielestäni hyvin ja ne sentäs pelastavat osan tästä tekeleestä.

Noo..äiti oli iloinen kakusta ja selvästi piti sitä kauniina. :) Taitaa itsekritiikki painaa lujasti päälle. Tämä on ensimmäinen kakku, jonka päällystin kokonaan marsipaanilla ja seuraavan kerran kaulin sen kyllä itse. Eihän tämä kakku nyt näin jälkikäteen katsottuna ole ollenkaan niin kaamea kuin miltä se tekovaiheessa tuntui. Taas kokemusta rikkaampana kohti uusia koitoksia ja kyllä minä vielä yritän selättää tuon pikeerinkin. :)

Hyvää myöhäistä äitienpäivää kaikille äidille! :)